Mitä vesianalyysit kertovat?
Suuri osa kaivovesien haitta-aineista on näkymättömiä, hajuttomia ja mauttomia. Vesi kannattaakin tutkituttaa laboratoriossa aina, kun kaivo on uusi, jonka lisäksi vanhatkin kaivot 3 – 5 vuoden välein. Edelleen kaivovesi kannattaa tutkituttaa, jos veden laadussa on havaittavissa selkeitä muutoksia tai jos kaivon rakennusympäristöä on mekaanisesti muokattu. Tutkiminen onnistuu helpoiten ostamalla WatMan-vesianalyysipaketti paikalliselta LVI- ja Hanakat-ammattilaiselta tai verkkokaupastamme.
Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriön asetukset nro 401/2001 ja 1352/2015 määrittelevät talousveden terveydelliset ja teknis-esteettiset enimmäispitoisuudet eri epäpuhtauksille. Seuraavassa on kuvattu kunkin epäpuhtauden alkuperää ja vaikutuksia, suluissa ilmoitetaan lisäksi suurin sallittu/suositeltu enimmäispitoisuus.
Vedensuodatuksen kannalta vesianalyysin oleelliset parametrit ovat pH, rauta, mangaani, kaliumpermanganaattiluku (humus), sähkönjohtavuus, kovuus sekä bakteerit. Terveydelle haitalliset kemialliset yhdisteet, kuten arseeni ja fluoridi, tulee aina analysoida erikseen.
Vesianalyysien tulkinta
Katso esite > UV-desinfiointi
Lämpökestoiset ja koliformiset: (alle 1 kpl/100 ml; 100 kpl/100 ml)
Talousvesikaivoissa koliformisten bakteerien esiintyminen on yleensä merkki pintavesien pääsystä kaivoon, ja ne voivat olla peräisin myös kasveista, maaperästä ja jopa jätevesistä. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien (E-coli) esiintyminen on merkki ulosteperäisestä saastumisesta. Kaivo on syytä puhdistaa ja desinfioida.
Katso kuva > hallittu pH:n kohotus
pH kuvaa veden happamuutta tai emäksisyyttä. Happamat luonnonvedet, joissa pH on alle 7, ovat Suomessa yleisiä. Happamuus johtuu aggressiivisesta hiilihaposta, joka voi syövyttää metalliputkia aiheuttaen vesivahinkoja. Veden alhainen pH voi aiheuttaa ihoärsytystä. Vihertävä väri vesikalusteissa tai hiuksissa on merkki alhaisesta pH-arvosta. Asetuksen mukaan vesi ei saa olla syövyttävää.
Katso esite > suolan, fluoridin, nitraatin sekä arseenin poisto
Sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden suolojen, kuten NaCl, määrää. Korkea sähkönjohtokyky on osoitus veden runsaasta suolamäärästä, joka on haitallista sekä terveydelle että korroosion muodossa vesilaitteille. Kloridi on peräisin merivedestä, suolakerrostumista tai maantien suolauksesta. Kloridi aiheuttaa veteen makua ja vesilaitteiden korroosiota, kun pitoisuus saavuttaa arvon 50-100 mg/l. Natriumpitoisuus ei saa ylittää arvoa 200 mg/l. Asetuksen mukaan vesi ei saa olla syövyttävää.
Puhdas talousvesi on väritöntä ja hajutonta. Väriä veteen aiheuttavat muiden muassa humus, rauta sekä mangaani. Kuparipitoinen vesi, johon lisätään pesuainetta, voi värjäytyä voimakkaasti. Hajua veteen aiheuttavat rikkivety, mangaani sekä erilaiset orgaaniset yhdisteet.
Saostumia veteen aiheuttavat rauta, jonka väri vaihtelee kellertävästä punaruskeaan, mangaani – väriltään tummaa; kovuus – väriltään vaaleaa tai raudan kanssa yhdessä ruskeaa; humus – väriltään vaaleankeltaisesta lähes ruskeaan; kupari muiden yhdisteiden kanssa – väriltään sinivihreää. Porakaivoissa voi esiintyä lisäksi hiekkaa sekä porauspölyä ja pintakaivoissa roskia tai kariketta.
Katso esite
KMnO4-luku kuvaa vedessä olevan orgaanisen, lahoavan aineen määrää. Suomessa orgaaninen aine on tyypillisesti humusta, joka vaikuttaa sekä veden ulkonäköön että makuun ja voi edesauttaa saostumien muodostumista. Kaivettujen kaivojen osalta luku kuvaa usein kaivon kuntoa, koska korkea KMnO4-luku osoittaa kaivoon pääsevän pintavettä. Myös porakaivoissa luku saattaa kuvata pintavesien vaikutusta, mutta se voi myös merkitä suoraa vesiyhteyttä läheiseen vesistöön kuten lampeen tai järveen. Parhaissa kaivovesissä permanganaattiluku voi alittaa arvon 4 mg/l, ja hyvänä lukua voidaan pitää vielä, kun se alittaa arvon 8-10 mg/l. Jos arvo ylittää arvon 12-15, veden värillisyys alkaa lisääntyä. Veden runsas humuspitoisuus vaikeuttaa raudanpoistoa.
Katso esite
Rauta (eli ruoste) on humuksen ohella kaivojen yleisin epäpuhtaus. Rautamäärän ylittäessä pitoisuuden 0,5 – 1,0 mg/l kaivovedessä esiintyy pistävää, metallista makua ja mahdollisesti sakkaa. Jo pienemmät pitoisuudet aiheuttavat värjäytymiä saniteettitiloissa ja pyykissä. Suuret rautamäärät voivat tukkeuttaa vesilaitteita sekä ruostuttaa putkia ja astioita. Rautapitoisella vedellä pestyt hiukset tuntuvat “kovilta”.
Katso esite
Mangaani esiintyy usein yhdessä raudan kanssa, satunnaisesti myös yksinään. Mangaanin haitalliset ominaisuudet ovat samat kuin raudalla, mutta jo pienemmissä pitoisuuksissa. Mangaanibakteerien hajoamistuotteena muodostuva tumma saostuma on nokimaista ja helposti tahraavaa. Paljon happea sisältävissä kaivovesissä mangaania on vain harvoin. Juomaveden korkealla mangaanipitoisuudella tiedetään olevan haitallista vaikutusta lasten älylliseen suorituskykyyn ja hermoston kehittymiseen. Tutkimuksen mukaan runsaasti mangaania sisältävää vettä juovien lasten älykkyysosamäärä voi jäädä merkittävässä määrin alhaisemmaksi kuin niillä lapsilla, joiden juomavesi sisältää mangaania vain vähän tai ei lainkaan.
Kaivoveden mangaanilla on vaikutusta lasten älykkyysosamäärään
Syyskuussa 2010 valmistuneen kanadalaistutkimuksen (1) mukaan juomaveden korkealla mangaanipitoisuudella saattaa olla haitallinen vaikutus lasten älylliseen suorituskykyyn. Tutkimus osoitti, että lapset, jotka altistuivat korkeille juomaveden mangaanipitoisuuksille, pärjäsivät älyllisiä toimintoja kuvaavissa testeissä huonommin kuin vastaava verrokkiryhmä, jonka juomaveden mangaanin saanti oli alhainen.
Testiin osallistui 362 lasta ikäluokasta 6-13 vuotta Quebecin alueelta. Juomavesi oli joko kaivovettä omasta kaivosta tai kunnallisesta kaivosta. Niillä lapsilla, jotka kuuluivat juomaveden mangaanipitoisuuden osalta korkeimpaan viidennekseen, älykkyysosamäärä oli 6 pistettä alhaisempi kuin niillä lapsilla, joiden juomavesi sisälsi mangaania vähän tai ei lainkaan.
Tutkimuksen mukaan osa tutkimusalueen kunnista on jo asentanut suodatuslaitteet mangaanin poistamiseksi.
(1) Bouchard M.F. et al: Intellectual Impairment in School-Age Children Exposed to Manganese from Drinking Water, 2010. Environmental Health Perspectives EHP, ehponline.org.
Katso esite > mangaanin ja humuksen poisto
Kovuudella tarkoitetaan veteen liuenneita kalsiumia ja magnesiumia, jotka ovat terveyden kannalta hyödyllisiä. Kovuus kuitenkin muodostaa lämmönvaihtimissa ja muissa vesilaitteissa ns. kattilakiveä, joka heikentää lämmönsiirtoa. Kovassa vedessä tarvitaan enemmän pesuainetta kuin pehmeässä vedessä. Vesi on kovaa tai kovahkoa, kun kovuus ylittää arvon 9° dH.
Alkaliteetti kuvaa veden puskurikapasiteettia ja on emäksisesti käyttäytyvien yhdisteiden – hydroksidi, karbonaatti ja bikarbonaatti – summa. Asiditeetilla puolestaan tarkoitetaan samassa tilanteessa mitattavan happamuuden määrää, ja veden kalsiumkarbonaattia kuluttavaa ominaisuutta.
Katso esite > suolan, fluoridin, nitraatin sekä arseenin poisto
Fluoridi liukenee kaivoveteen yleisesti maaperästä, ja kohonnut juomaveden fluoridipitoisuus saattaa aiheuttaa sekä luuston haurautta että varsinkin lapsilla hammaskiilteen muodostumishäiriöitä. Erityisesti 50 – 65 -vuotiailla naisilla lonkkamurtumien riski kaksinkertaistuu, jos juomaveden annettu raja-arvo ylittyy.
Katso esite > suolan, fluoridin, nitraatin sekä arseenin poisto
Typpiyhdisteitä joutuu kaivoveteen orgaanisen aineen hajoamistuotteina, lannoitteista sekä jätevesien mukana. Voidaan sanoa, että veden nitriitti- ja nitraattipitoisuuksien nousu on aina merkki veden likaantumisesta. Ammonium heikentää veden hajua ja makua ja lisää korroosiota. Erityisesti pienten lasten ja raskaana olevien naisten tulee välttää nitraattipitoista vettä, koska nitraatilla on haitallinen vaikutus imeväisikäisen hapensaantiin (methemoglobinemia).
Katso esite > hallitu pH:n kohotus
Talousveden kupari on yleensä peräisin putkistosta, josta veden alhainen pH saa sitä liukenemaan. Kuparipitoisuus on lämminvesipuolella yleisesti suurempi kuin kylmällä puolella. Kupari aiheuttaa veteen metallista makua, edistää korroosiota ja värjää vesilaitteet sekä hiukset vihertäväksi.
Katso esite
Raskasmetalleista osa on välttämättömiä hivenaineita, kuten sinkki, toisaalta osa on ympäristömyrkkyjä – kuten lyijy, uraani, kadmium ja arseeni. Syöpävaaran lisäksi juomaveden arseeni voi pahentaa tupakoinnin vaikutuksia ja estää DNA:n luontaisen itsekorjaavan mekanismin toiminnan. Ohessa linkki englanninkieliseen alkuperäiseen julkaisuun. Raskasmetallit ovat peräisin maa- tai kallioperästä tai erilaisista päästöistä. Syöpää aiheuttavaa arseenia esiintyy runsaasti alueellisesti kalliopohjavesissä. Arseenin suurin sallittu pitoisuus on 0,01 mg/l. Uraani on kemiallinen myrkky, ja sille ollaan asettamassa uutta raja-arvoa ja se asettunee välille 0,02-0,1 mg/l. Juomaveden uraanin tiedetään lisäävän virtsan kalsium-, fosfaatti- ja glukoosipitoisuuksia ja edesauttavan osteoporoosin syntyä.
Katso esite > radonin ja uraanin poisto
Radon on kaasumainen radionuklidi, jota esiintyy yleisesti ainakin suomalaisessa ja ruotsalaisessa kallioperässä; itäisellä Uudellamaalla porakaivovesistä on mitattu jopa lukemia 70.000 Becquereliä/l. Radon lisää merkittävästi syöpäriskiä, mikäli altistuminen on voimakasta. Radon esiintyy usein yhdessä uraanin kanssa, ja radon on aina vain porakaivojen ongelma, hyvin ilmastetuissa pintakaivoissa radonia ei esiinny.